Tulossa:

-Nolo nukkui pois:'(

- Nolon sairaskertomus

-Uusi perheenjäsen bc "tru" "elämän pelastaja"

-Nessin tanssit

...

onpa hävyttömän pitkä aika siitä, kun olen tänne kirjoitellut.

Nolon kanssa ollaan kovasti reenattu nyt kohti AVO:n kisoja, niistä oli tarkoitus päästä eroon tämän kevään aikana. Hyvältä näyttikin, oli muutamat kisat katsottu valmiiksi yms. No tässä reenatessa sattui kerran kuitenkin pieni haaveri ja nolo satutti takajalkansa pallon perässä juostessaan:/

Epämääräisen jäykkyyden ja ontumisen takia vein koiran eläinlääkäriin. Hyvä, että vein. Vaikkei lopputulos miellyttänyt. Nololla on mahdollinen lonkkavika ja sen myötä nivelrikko takajaloissa. Pienesti syö meikäläistä, etten ole itse tajunnut koiran lonkkavikaa. Nyt vasta kun lääkäri kuvaili oireita tunnistin muutaman. V**** että on huono koiran omistaja. En edes tajunnut huolestua aikaisemmin. No nyt nolo on kahden viikon sairaslomalla kipulääkkeiden kanssa, ja nivelrikko lääkkeitä syö mahdollisesti lopun ikää. Näyttää pahasti siltä, että olen menettämässä toisenkin kisakoirani:( Nolon kanssa tekeminen ei kuitenkaan ole loppumassa. Mennään vaikka pää kolmantena jalkana.

Nyt on kuitenkin tärkeintä saada Nolo jaloilleen ja elämään hyvä pitkä elämä. Täytyy vaan kysyä, että miksi yhteen koiraan osuu kaikki vaivat?!

huh, olen  ollut vallan kirjoituslakossa!

Kaikkea on sattunut ja tapahtunut, Nessin uusi vuosi, nolon reenaus, nolon juoksut ja nouto:)

Aloitetaan vaikka uudesta vuodesta. Nessin kun ihan hirvittävän paukkuarka (joku yllätys?!) niin päätin tänä vuonna tehdä jotain oikein ja hankkia sille rauhottavia. Tähän asti ollaan kokeiltu kaikki hajuhaihduttimet, luontaistuotteet, radion ka tv:n meteli, mutta mikään ei ole auttanut.

No nyt tohtori sitten määräsi Nessille ihan oikeita rauhoittavia. Ja hienostihan ne toimivatkin. Paukauksen kuultuaan Nessi saattaa vähän korvaansa heilauttaa, muttei reagoinut muuten. No vähänhän se oli tokkurainen. Ihan ei neljä tassua toiminut niin kuin oli tottunut. Kovasti yritti hypätä sohvalle syliin ja tai muuten nousta vasten "halaamaan" rapsuettavaksi, mutta ne tassut ei ihan kestänyt. Nessi näytti lähinnä sille, kuin olisi pienessä sievässä:D  (lääke määrä oli aika vahva).Pääasia oli kuitenkin se, että neiti pystyi jo seuraavana aamuna aamupisulle. Muina vuosina kun saattanut mennä viikkokin ennen kuin uskaltautuu kunnnolla lenkille.

Nolonkin täytti sunnuntaina jo kolme vuotta! Ei voi olla kuin kiitollinen, ettei mitään sairauksia (uusia) ole selvinnyt, eikä lääkitystä tarvita. Kovin on vaan vaikea uskoa, että noin se vaan kasvaa, isoksi tytöksi ihan lupaa kysymättä:D Nolo piti myös neljän viikon juoksutauon reenaamisesta. Tietenkään ei ihan tumput suorina seisottu, vaan käytettiin tuota rauhallista olemusta hyväksi mm. noudon opetuksessa. Tämä tuotti myös tulosta, nyt nouto sujuu jo ihan kivasta ilman suuria ärinöitä:D ja osaa tuoda sen jo perusasentoonkin. Hienosti se oppii kun vain löytää sen oikean tavan.

sunnutaina olin myös oman seuran tokokisoissa töissä ja kiinnitin  huomiota erityisesti ylempiin luokkiin. Katselin vähän miten alettais reenata. Bortsu kun on niin reipas oppimaan tuon ennakoinnin niin itse haluan kiinnittää siihen huomiota. Eli reenataan mahdollisimman vaihtelevasti.. Aina merkiltä ei siis lähdetäkkään ruutuun tai luoksetulosta ei tehdäkään tuloa, vaan palailen koiran viereen, ettei opi ennakoimaan mun eleistä mitä tuleman pitää. Tämän kisan tuomari kiinnitti huomiota paljon äänen käyttöön, siis lahinnä koiran. Tässä tulee meillä olemaan pähkinä purtavaksi, kuinka saan tuon koiran hiljaiseksi työskentelijäksi?! no reenaamista riittää.. ehkä sitten kirjoitan tännekkin useammin.

Tänään oli taas vuorossa perinteiset tiistain ohjatut tokotreenit. Ohjelmassa oli paikalla istumista, joka meni yllättävän hyvin:) jaksoi istua paikallaan, eikä edes tarjonnut maahanmenoa! Normaalissa paikallaolossa ei ollut moitittavaa. PYsyi nätisti paikallaan, vaikka olin koko ajan piilossa ja koutsi käveli ympäriinsä häiriöksi:D Hienoa!

Kaukokäskyissä meillä on petrattavaa! itse en ole tyytyväinen maasta istumaan nousuun- liian hidas. Tätä ollaan otettu nyt takapalkalla, jonne nololla on kova kiiren-> saadaan liike nopeammaksi. Täytyy vaan olla tarkkana, ettei anna sen aina sännätä suoraan namille, ettei ala ennakoimaan. Nyt pysyy ainakin mukavasti paikalla, ennen kuin annan luvan.

Vähän uutena ja vähän vanhana otettiin merkkiä. ollaan joskus aikoinaan sitäkin treenattu, mutta hyvin vähän. Tosi hienosti lähtee merkille, tai no miks ei lähtis kun siel on nami:D mutta hyvä alku siis. Yritän nyt ottaa oikein tehoviikon tähän treenaamiseen. Sais noita liikkeitä edes vähän eteenpäin;)

LUoksetulon pysäytys sujuu mukavasti. Oon nyt viimeaikoina ottanut sitä hyvinhyvin vähän liikkenomaisesti, enemmän leikin varjolla. Heittänyt nami-> nolo säntää perään, kutsun ja siitä "seis" ja nami lentää taas:) kovin on neitosella kivaa, kun tätä tehdään. Ja se on tärkeetä!säilyy se motivaatio:o)

No treenien jälkeen me suunnattiin turenkiin pikku vahdin tiloihin JANKK:n järjestämään joukko silmä-ja polvi tutkimuksiin. Vähän jännitti mennä, kun Nololla pienenä oli sellasia poimuja silmissä, joiden ei kuitenkaan pitäisi mitenkään häiritä elämää. No enään ei ollu poimuja;) ylimääräinen luomikarva kuitenkin:( Tämä karva on siis nimensämukaisesti karva luomen sisäpuolella. ell ei kuitenkaan uskonut tästäkään olevan haittaa, ellei Nolo ala "valittamaan silmiään" (räpsiä, rähmiä, yms.) No olen ihan tyytyväinen, että simmut on noin muuten kunnossa. Ei siis mitään sinänsä vakavaa. Se karva olisi nähty ongelmaksi ainoastaan, jos noloa käytettäis jalostukseen. Sillon pitäis ottaa huomioon, että isukilla ei sitä ole. No mutta koska toi on "sekundaa" jo sydämeltään, ei sitä tulla jalostukseen käyttämään.

Polvet Nololla sai puhtaat paperit. Niistä ei ollu sanaakaan moitittavaa:D hieno homma! Kerrassaan helpottava ell reissu. Ei ainakaan tarvitse pelätä, että silmissä tai polvissa olis vikaa. Nolo suoriutui reissusta moitteettomasti! hienosti meni, ja kiva pitää "terve" tyttö:D

Hassua, että viimeksikin kun olen blogiini kirjoitellut olen kirjoittanut noudosta. Nyt kuitenkin eri asenteella:D

JES!! eilen reeneissä keskustelin koutsin kanssa meidän noudosta ja kaipasin jotain purevaa vinkkiä;) ja sehän me saatiin! kiitti Hannele! uus niksi on kerrassan häkellyttävä.  Koutsi keksi, että kun olen heittänyt kapulan, niin eikös laiteta nami alustalle aivan sen taakse. No tätähän me kokeiltiin, ja se TOIMIII!!!

hämmästyttäväää, sanoin kuvailematonta. Nolo syöksyy entiseen tapaan, hyvin innokkaana noutamaan, mutta kappas. Nenään tuoksuu makkara ja häsellys purkautuu syömiseen (joka kestää sadasosa sekunnin, mut auttaa!!) murina ja purina lakkaa ja neiti ottaa kapulan kauniisti suuhun ja kiikuttaa mulle :o Oho.

ihan häkellyttävää. Ei sillä, että kaikki ongelmat olis tällä kuitattu, ei mutta paljon ratkes. Nolo ei tuo kapulaa mulle vielä perusasentoon, koska olen kokenut sen opettamisen liian vaikeaksi, kun se on niin vallaton. Nyt kuitenkin kun se edes sekunnin murto-osaks unohtaa mitä oli tekemässä ja syö niin se myös rauhoittuu. Ja nyt mun on huomattavasti helpompi kutsua/opettaa se tulemaan perusasentoon kapula suussa. alkuun ajattelin, että toimiiko se nami siellä kapulan palkkana riehumisesta, mut ei. Nolo on rauhoittunut kummasti:o) tänään kotona myös reenattiin tätä ja toimii hienosti. Onko nakin pala nyt sitten ratkaisu meidän "ongelmiin".

Muuten Nolo neitosen reenit meni illalla mukavasti. Seuraamisessa peruasennot ok, ja edistäminen on hiipunut, kun keksin tähänkin kikan:D Kikka on siis se, että ennen seuraamiskäskyä jätän patukan meidän taakse maahan. Ja nolo kun on tunnetusti lelu hullu toimii patukka ikäänkuin magneettina joka vetää noloa puoleensa just sen verran, että seuraaminen tapahtuu oikealla kohtaa. Tästä on myös hemmetin kätevä vapauttaa se takapalkalle, joka myös edesauttaa edistämisestä pois pääsyä. Kuinka mä en ennen ole tätä keksinyt?! No parempi myöhään, kuin ei millonkaan!

Hienoa hieno! näillä mennään kohti alkukevään kisoja:O