TK1 Starsky Halle Berry "Nolo"

          8.2.2006- 29.4.2009

    

       Rotu: Bordercollie

     Syntymäaika: 8.2.2006

     Sukupuoli: Narttu

     Väri: Mustavalkoinen

     Isä: Oakmeadow Night Wanderer

     Emä: Starsky Toscana

                                         Rekisterinumero: FIN7546/06

Harrastukset: toko

Polvet: 0-0

Silmät: ok, ylimääräinen "luomikarva"

Kasvattaja: Lea Ravattinen& Iso-Aho Teppo

Omistaja: Nelli Sinivuori

Ohjaaja: Nelli Sinivuori

   

    Eletään kevättä 2005 kun haaveisiin tuli ajatus toisesta koirasta. Ajatus toisesta koirasta lähti taas jälleen minusta. Nessistä oli kasvanut jo jotenkin yhteiskunta kelpoinen koira, ja yhteiselo sujui. Mieleen tuli ajatus siitä, josko toinen koira toisi Nessille tukea ja turvaa arjen pieniin vastoinkäymisiin- ihmisiin:D

    Vanhempani kokeneina koiranomistajina yrittävät taivutelle minua unohtamaan moisen idea, olihan kahdessa koirassa tuplasti töitäkin.

    Johtuneeko sitten päättäväisyydestäni vai mistä? Mutta kotona alettiin oikein urakalla lukea koirakirjoja ja selata eri rotuyhdistysten nettisivuja. Omassa pienessä mielessäni siinsi haave bordercolliesta, tuosta iloisesta ja toiminnanhaluisesta koirasta, jolta löytyisi luonnetta ja tarmoa joka toimeen. Kuitenkin se tuntui mahdottomalle, kuinka pystyisin tarjoamaan tarpeeksi toimintaa ja haasteita niin aktiiviselle koiralle?

    Eri rotuja mietittiin tosissaan ja kasvattajiinkin otettiin yhteyttä, mutta halu saada ihka aito oma bordercollie ei väistynyt. Ja olihan meillä Nessi, puoliksi borderi. Jotain kokemusta rodusta siis oli. Halusin ehdottomasti koiran, joka olisi innolla mukana kaikessa ja aina valmis töihin ja ennenkaikkea terve. Nessin kanssa kun eletään vähän sen ehdoilla.

    Monien mutkien kautta löytyi kasvattaja, jolla tuntui olevan yhteneväiset mielipiteet kanssamme. Kenneliin olikin juuri syntymässä pentue loistavaan ajankohtaan, juuri niin kuin olimme suunnitellut.

    Eikä kauaakaan, kun olimme äidin ja pikkuveljen kanssa matkalla itä-suomen Joutsenoon hakemaan uutta perheenjäsentä kotiin.

    Haave kävi toteen sain kun sainkin oman bordercollieni.Arki kahden koiran kanssa olikin alkuun raskaampaa kuin olin odottanut, lenkit tuplaantui ja pentu valvotti myös öisin.

    Luonne Nolossa oli kuitenkin osunut kohdalleen. Koira todella oli kaikkialla missä tapahtuu. Nolo ei myöskään ollut mikään lässykkä koira, vaan todellista koiran luontoakin löytyi! Nolon kuuliaisuus ja halu palvella sulatti sydämemme, koira tuntui vastaavan juuri sitä mitä olimme koiralta halunneet.   

    Ensimmäinen rokotuskerta eläinlääkärillä ikäänkuin herätti meidät todellisuuteen. Eläinlääkäri kuuli nolon sydämestä sivuäänen. Mielemme raivasi pelko, raivo ja huoli. Miten tämä oli mahdollista?! Kaikki oli tähän asti ollut ns. täydellistä, pitihän sitä jotain sitten sattua. Miten terveestä koirasta olikin tullut sairas?

    Asiaa selvitettiin, ja ääni varmistui synnynnäiseksi sydänviaksi. Normaali elämää tuo ei kuitenkaan haittaisi, ja elämän ohjeeksi saimme jatkaa samaan malliin. Iän myötä tarkastuksia on kuitekin lisättävä.

    "Elämä jatkui.. Ei me jääty murehtimaan, vaan otettiin kaikki ilo irti arjesta!": muodostuikin meidän mottoksi. Noloa tuo diagnoosi sivuäänestä ei tuntunut kiinnostavan, vaan sama vanha Nolo se edelleen oli, aina valmiina toimeen.

    Harrastustoiveet me kuitenkin pistimme uusiksi. Agility olisi varmasti ollut meille molemmille lempi laji, mutta se sai nyt väistyä. Panostaisimme sitten tokoon.

    Onneksi Nololle ei tuntunut olevan väliä mitä sen kanssa tehtiin, reenattiinko tokoa, oltiinko lumitöissä tai vaan lenkkeiltiin, kunhan oli säpinää.

  

   

 

    Nolo rakasti vettä ja etenkin uimista. Kesällä päivittäiseen ohjelmaamme kuuluikin uimaan pulahtaminen lenkin yhteydessä, tai viikonlopun pituiset uimamaratoonit mökillä.

Nolon maanpäälinen elämä päättyi keväällä 2009 sairauksien uuvuttamana. Pelkkä sydänvian rasitus ei riittänyt. Rakkaalla ystävälläni todettiin viime elinpäivinään vakava lonkkavika, joka oli aiheuttanut laajat nivelrikot takajaloissa.

Päätin päästää rakkaani pois kivuistaan, elämään todellista bordercollien elämää vailla kipuja.

"maailman paras koira, suurin ja mahtavin opettajani Nolo"

Iloisena saavuit, iloisena lähdit
jätit jälkesi sydämiimme, opetit ja olit läsnä
en kuule enää vikinääsi, en tassujesi rapinaa
vain muistoissamme ne säilyy.
Parasta mitä meille on tapahtunut on nyt poissa,
pilvilampaita paimentamassa,
on vapaus, on ilo. Saat juosta niin paljon kuin haluat, ei kipu enää paina.
Ehkä joskus taas tapaamme ja teemme unelmistamme totta.